Nadja Sumanen: Outo lintu ystäväksi
Outo lintu ystäväksi on hyvä esimerkki siitä miten kirja ei ole vain kirja tai tarina vaan jotain paljon syvempää. Kun miljöö maalataan niin luonnollisen kevyesti, että se seuraa ajattelematta mukana, kun henkilöissä on syvyyttä ja kiinnostavuutta ja juonessa kerroksia. Kirjassa ei juurikaan tapahdu mitään radikaalia ennen ihan loppua, ja silti se kietoo sanoilla sisäänsä. En ihmettele yhtään, että Nadja Sumanen on voittanut edellisellä kirjallaan Finlandia junior-palkinnon. Sanataituri!
Luin kirjan 9-vuotiaan kanssa ja alussa paikoitellen emmin meneeköhän kirja tämän ikäiselle, mutta en kadu, että epäröinnistä huolimatta jatkoin. Oli meillä loistava keskustelun avaaja, ajatuksia herättelevä ja mukaansa tempaava. Mutta nämä ikäsuositukset ovat aina niin hankalia, häilyviä ja yksilökohtaisia.
Jotkut kirjat ovat sellaisia, että lapsi rakastaa niitä, mutta ei aikuinen. Tai sellaisia joista aikuiset pitävät, mutta ei lapset. Sitten on kirjoja, jotka vie kaikki mennessään. Tämä on sellainen kirja.
Esittely:
Viidesluokkalaisen Hillan vaikea valinta. Riemukas ja riipaiseva romaani perhesiteistä ja ystävyyden voimasta.
Hilla on avioerolapsi, joka laukkaa kolmen kodin väliä: isän, äidin ja mummun. Kohta Hilla täyttää 12 vuotta ja hänen on kerrottava, kumman vanhemman kanssa haluaa asua. Vai voisiko Hilla asua pelkästään mummun luona?
Hilla tutustuu luokan uuteen oppilaaseen, Buboon, joka on kumma tyyppi. Hän väittää olevansa tunturipöllön poika. Bubo ehdottaa, että he voisivat vakoilla yhdessä Hillan vanhempia ja mummua Hillan valintaa helpottaakseen.
Vakoilu ei olekaan pelkkää leikkiä, ja yllätyksiä on luvassa. Kuinka pitkälle Hillan siivet kantavat? Kestääkö Bubo tuulet ja tuiskut?
