Kiilusilmät
Mervi Heikkilä on virtuoosi, joten ei yllättänyt, että Ängelmä-sarjan toinen osa Kiilusilmät koukkasi meidät heti mukaansa. Tyttö oli kuulemma lukenut sarjan ensimmäisen osan Hämärtäjät, joten hänelle hahmot olivat ennestään tuttuja ja sain kuulla iloisia jälleenkuulemiskiljahduksia: ”Siilinainen on paras!” Mutta koska kyseessä on itsenäinen jatko-osa, ei tietämättömyyteni haitannut menoa.
Kirja on ihan omiaan vähemmän lukeville alakoululaisille. Kieli ja juoni soljuvat nopeasti ja tahdikkaasti, mutta silti luontevasti laulaen. Luvut ovat lyhyitä ja loppuvat usein ihaniin cliffhangereihin, joka viimeistään jää kutkuttamaan, että NO MIKÄ SIELLÄ METSÄSSÄ SITTEN ON? Tykkään myös lastenkirjoissa siitä, että kappaleiden välissä on, noh, selvä väli, helpottaa etenkin kokemattomamman lukemista. Juoni ei kuitenkaan ole ihan pikkulapsille, lukeehan takakannessakin: ”Kiilusilmät on kauhea kirja. Älä lue tätä ainakaan myöhään illalla.” 😂 (Kuvassa näkyvää Tyyne-lukukarvakaveria ei kuitenkaan näyttänyt onneksi liikaa pelottavan.)
Broci konkarina on taituroinnut ja taikuroinnut kirjaan nuorekkaan ja uskottavan mustavalkokuvituksen.
