Tammani Tuulispää

En yleensä lue hevoskirjoja, siitä ilmeisestä syystä etten harrasta hevosia, nyt kuitenkin tartuin toiveesta uteliaasti tänä vuonna julkaistuun kotimaiseen heppakirjaan Tammani Tuulispää. Tarinassa laitoksessa asuva Mirva saa sijaisperheen maalta Nurkan kylästä ja vastusteluista huolimatta sopeutuu sinne nopeasti. Sijaisperheen tyttären Jatan mukana Mirva löytää myös hevostallin ja ratsastuksen. Pientä ihastustakin on pian ilmassa…



Tarina ei varsinaisesti yllätä, mutta soljuu mukavalla rytmillä loppuun asti. Sitä on kiva ja kevyt lukea. Tekstistä kuitenkin huomaa, että kirjailija itse on varttuneempi: nimi- ja sanavalinnoista lähinnä. Itse asiat, elämä ja tunteethan nyt eivät muutu mihinkään. En tiedä häiritseekö tällainen nuoria lukijoita? Itseäni ei, vaikka kiinnitänkin asiaan huomiota.



Tätä kirjaa lukiessa ajattelin, että millainen rikkaus erilaiset kirjat ovat! Itsehän selvästi kaappaan hyllystä mieluiten sen lastenfantasiakirjan, mutta tiedän monia lapsia jotka eivät voi fantasiaa sietää (käsittämätön ajatus!) vaan hakevat nimenomaan realistista lukemista. Eivätkä kaikki halua suuria tunteita ja tapahtumia, siksi kai tänä päivänä feel good genre kukoistaakin. Ja miten hienoa on kun joku välillä potkii lukemaan jotain ihan muuta kuin sitä normaalisti lukee. Sitä saa usein yllättyä positiivisesti, niin tässäkin tapauksessa.



Kun haetaan samaistuttavaa, aitoa, helppolukuista ja kevyttä heppakirjaa: se olisi tässä! Kirjan suositusikä on +12v. mutta en itse huomannut mitään muuta syytä tälle kuin ettei nuorempia välttämättä kiinnosta vielä ihastumiskuviot.