Pikkuruisen sankarin huima juustoseikkailu
Tämä on tarina hiiristä, taikuudesta, rakkaudesta ja taivaallisen herkullisesta mutta vaarallisesta Urgaburga-juustosta. Sekä siitä, että tärkeää ei ole se, kuinka vahvasti haisee vaan se, kuinka vahva on sisältä.
Matt Haig on yksi Brittein saarten suosituimmista ja monipuolisimmista nykykirjailijoista, joka on kauniilla ja viisailla tarinoillaan valloittanut sekä isojen että pienten lukijoiden sydämet. Haigin rakastetun jouluisen kirjasarjan ensimmäiseen osaan perustuva koko perheen elokuva Poika nimeltä Joulu saa ensi-iltansa Netflixissä marraskuussa 2021.
Palkittu kuvittaja Chris Mould rakastaa työtään ja haluaa tehdä kirjoja, joita olisi lapsena itse toivonut omaan kirjahyllyynsä. Hän asuu perheineen Yorkshiressä.
Matt Haigin lastenkirjoista sanottua:
”Haig annostelee hyvällä rytmillä ja hienovireisesti hillitöntä komiikkaa ja koskettavaa draamaa sekä luottaa lukijan oivalluskykyyn.” – Ilkka
”Täynnä lämpöä ja huumoria.” – Guardian
”Matt Haig on hämmästyttävä!” – Stephen Fry
“Sydämellinen, innostava ja pullollaan aitoa viisautta.” – Daily Express
“Täydellinen paketti hyvää mieltä.” – Olivia Colman
”Uusi jouluklassikko!” – Simon Mayo
Submit your review | |
Hiiri nimeltä Miika kirja kutsui mua kirjaston palautettujen kirjojen alahyllyltä asti, vaikka syli oli jo täynnä luettavaa. En katunut herätenappausta. Tässä pienen hiiren tarinassa nimittäin piilee suuri viisaus.
Hiiri nimeltä Miikan on kirjoittanut Matt Haig, joka on tunnettu varmasti parhaiten ”Poika nimeltä Joulu” kirjasta, josta on tehty myös elokuva. Tämä on jonkinlainen spin-off kirja, mutta se ei onneksi tunnu siltä vaan on eheä kokonaisuus silloinkin jos ”Poika nimeltä Joulu” ei ole tuttu. Tonttumaassa tässäkin välillä seikkaillaan, mutta mikään varsinainen joulukirja tämä ei ole (mun aivoihin ei oikein muutenkaan mahtunut miten hiiret keräilivät sieniä ym ja sitten kuitenkin oli lunta. Ehkä siellä oli jokin mystinen vuodenaikaraja joka meni multa ohi).
Kirjassa Miika-hiiri ajautuu melkoiseen seikkailuun. En sanoisi suureen seikkailuun, koska pysytään hyvinkin hiirimäisen pienellä alueella, mutta melkoisen henkisen kasvun Miika ainakin joutuu käymään lävitse. Kirja on lämminhenkinen ja sitä jää oikein aikuinenkin pohtimaan ja makustelemaan.
”…tärkeintä ei ole se, mitä elämässä tapahtuu. Tärkeintä on se, miten itse suhtautuu tapahtumiin… Voit muuttua joka hetki… Sinun ei tarvitse olla sellainen, jollaiseksi muut sinua luulevat.”
Kaikkein suurin anti kirjassa on Miikan ystävyys Ronja Rohkea hiiren kanssa. Ronja ei lopulta ole kovinkaan kaksinen ystävä ja houkuttelee Miikan ”pahoille teille”. Joten suosittelen tätä kirjaa ehdottomasti etenkin lapsille, jotka ovat helposti taivuteltavissa kavereiden ja ystävien pöllöihin juttuihin mukaan, tai joku ystävä tuntuu aiheuttavan usein pahaa mieltä. On tärkeää tulla hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on. [SPOILAUS]Lopussahan Ronja Rohkea ei mitenkään mystisesti ymmärrä käyttäytyneensä huonosti ja paranna tapojaan kuten lastenkirjassa odottaisi, vaan Miika ymmärtää ettei kaipaa elämäänsä Ronjan kaltaista ystävää. Ja tämä loppu tekee kirjasta erityisen tärkeän. [/SPOILAUS LOPPUU]
Mutta kirja ei silti ole raskas, tylsä tai päälleliimatun opettavainen vaan oikein viihdyttävä kokonaisuus.