Ouroboros: Sateenkaarikäärme (osa 1.)

Kun ensimmäisen kerran kuulin kirjan nimen Ouroboros niin ohitin sen olkien kohautuksella. Kun tekijöinä kuitenkin ovat varsin vakuuttavat Silja Sillanpää sekä kuvittaja Pasi Pitkänen, oli selvää, että kirja päätyy kuitenkin enemmin tai myöhemmin käsiini. Ja vitsit, olis saanut päätyä aikaisemminkin, olen melkein sanaton! Ei nimi kirjaa pahenna!



Rakastan meinaan miten täydellinen kokonaisuus kirja on! Kuvitus, teksti, taitto, fontti, isot marginaalit… Se vaan on visuaalinen karkki koko kirja! Tarina on todella omaperäinen. Siinähän tämä Kivi-poika lähtee etsimään äitiään ja päätyy maan alle omituisen käärmejunan kyytiin. Tarina imee mukaansa ja sitä jännittää löytääkö Kivi äitinsä ja ovatko hänen matkallaan tapaamansa ihmiset sellaisia millaiseksi itsensä esittävät. Mitä käärmejunan veturista oikein löytyy? Miten Niji, tuo ihmeellinen sateenkaarikäärme liittyy kaikkeen? Mikä on ouroboros? Tämä on kertakaikkisen omalaatuinen mysteeriopus!



Mutta koska tarina on niin omaperäinen, herätti se kuitenkin myös vähän kysymyksiä. Minun oli vaikea hahmottaa minkä kokoisesta junasta nyt oikein oli kyse kun siellä kuitenkin oli tori ym. Sekä minulta meni ainakin ohi mikä se visionäärien keltainen juttu oikein oli? Lapsi puolestaan kummasteli, että eikö Kivi mennyt Ruotsiin, miten kaikki osaavat puhua siellä suomea. Mutta siinä vaiheessa kun tällaisia lillukanvarsia poimitaan niin on selvää, että kirjasta ei pahaa sanaa varsinaisesti ole. Mielikuvitus ei vain ehkä täytä kaikkia aukkoja kun maailma ei ole ennestään tuttu.



Olen siis jo asemalla odottamassa seuraavaa käärmejunaa, joka ilmestyy tänä keväänä! Kannattaa hypätä mukaan!