Jakov Korina ja äänetön uhka (osa 3.)

Me rakastetaan tytön kanssa Jakovia – siis voiko Jakovia edes olla rakastamatta? Mahtavaa, että Helena Immonen on niin työteliäs kirjailija, että uusia osia ei ole tarvinnut odotella vuositolkulla. Toivottavasti saamme Jakoviin vieläkin jatkoa? Kyllähän me haluamme kuulla miten Jakovin ja Siron suhde kehittyy, enkä voi uskoa ettei salapoliisille mistään todellisuudesta löytyisi enempää rikoksia ratkottavaksi! Niin, ja me vaadimme lisää Puppista 😁



Tämä Jakov Korinan kolmas osa ”Äänetön uhka” oli mielestäni edeltäjäänsä parempi. Juoni ei mene liian monimutkaiseksi, joten siitä saa dekkarinautintoa päästessään arvaamaan syyllisen ja ratkaisevat asiat ennen kuin kirjailija niitä suoraan meille paljastaa. Lapsen kanssa lukeminen on sen verran hitaampaa, että hirmuisen paksuissa kirjoissa on alkupää osittain unohtunut loppupäässä kovin paksuissa kirjoissa. Mutta tässä sitä pelkoa ei ole: juoni kulkee varsin määrätietoisesti, mutta nautiskellen.



Jakovin kerronta on minusta hyvin ”aikuiskirjamaista”, vaikka juoni vilisee fantasiahahmoja: kotitonttuja, keijuja, yksisarvisia ja aivan uusia ihmeellisiä fantasiahahmoja (kuten iättömät ja superihana Höpsyjekkuli Puppis, joka tosin tässä kirjassa oli vain pikkuruisessa sivuroolissa). Se on uskottavaa ja johdonmukaista. Tässä vaiheessa Jakov tuntuu jo hyvältä ystävältä, jonka luonne on selvä ja arvattava, persoonallinen ja aito. Jakov on ehdottomasti tarinan sydän, vaikka seurana seikkaileekin myös Elsa-ihmistyttö.



Suosittelen tutustumaan Jakov Korina sarjaan jos fantasia ja dekkarit iskevät, tässä saisi molempia samalla rahalla!