Kaipaus (osa 2.)

”Niin se vain on, että meille lapsille saa usein sanoa ihan mitä sattuu, eikä meitä välttämättä kuunnella, vaikka puhuisimme järkevämpiä kuin itse Vanhan maailman presidentti”.



Vuokko Hurme on kyllä mestarillisen tarkkasilmäinen kuvailemaan maailmaa lapsen silmin. Tässä Huimaa-fantasiasarjassahan maailma on tosin täysin nurinniskoin. Huimaa-sarjan ensimmäinen osa Kiepaus on muuten ainut äänikirja jonka olen eläessäni kuunnellut. Lapsi sitä kuunteli ja jumahdin seuraksi. Oli vaikuttava kirja, lapselle hiukan liikaakin. Muistan, että kirjan jälkeen lapsi usein mietti, esim. kaupassa, että ”Miten meille nyt kävisi jos maailma kääntyisi yht’äkkiä nurinniskoin. Olisimmeko tuolla ostoskeskuksen katossa?” Joten vaikka kirjojen ikäsuositus on 6v+, varmaan ensimmäistä kertaa suosittelen miettimään ensin miten lapsi suhtautuu… Maailmanloppuun. Ja tästä syystä päätin lukea jatko-osan ”Kaipaus” vain itse, joka ei tosin ollut lainkaan ahdistava.



Mutta se varoituksista, koska itse kirjathan ovat loistavia! Hitaasti itseensä kietovia, kiehtovia ja jotenkin todella aitoja. Tässä fantasiamaailmassa ei ole aukkoja! Yleensä kaikissa fantasiakirjoissa on jotain epäuskottavaa, mutta tämän maailman säännöt tulevat tosi selviksi ja siinä elää sitten mukana kuin se kaikki olisi täysin todellista, ja varmasti tämä olikin syy miksi lapsi silloin otti tarinan niin tosissaan. Ei sellaiseen kerrontaan kaikki pystykään. Huomasin jopa itkeväni kirjan loppupuolella.

Ehdottomasti otan myös kolmannen osan jossain vaiheessa lukuun!