Kohti maalia, Iida! (osa 3.)

Olin ihmeen ilahtunut kirjasta. Se on helppolukuista ja selkoista tekstiä, jossa on monenlaista juonta. On futista, kaverisuhteita, ihastumista ja erillinen voimisteluryhmätarinakin (Iida käy myös mummojen kanssa voimisteluryhmässä. Yhtään en itse ymmärtänyt miksi moinen kerronta oli aina välissä, koska se tuntui niin irralliselta muuhun juoneen, mutta ei siitä haittaakaan ollut). Kirjassa oli kuitenkin myös yllättävää syvyyttä sen käsitellessä eriarvoisuutta lasten harrastuksissa. Sehän on aihe mistä saisi keskustella enemmänkin, koska lasten harrastuksien hinnat tuntuvat kyllä karanneen käsistä.



Kirja on kaikkiaan oikein eheä teos, jota on ilo lukea. Sitä voi helposti suositella futisharrastajien lisäksi muillekin, jotka kaipaavat kevyttä ja arkista lukemista. Itse en tajua futiksesta tuon taivaallista, mutta se ei millään tavalla häirinnyt tai latistanut lukukokemusta.